keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Lontoo - päivä 4

Päivä 4, paluupäivä. Aamulenkkiä ei tapahdu tänäänkään vaikka herään kyllä tarpeeksi ajoissa. Päällimmäisenä ajatuksena on kahvi, saavillinen kiitos. Aamupalalla on rauhallista, ajatus lentää ja alan kirjoittaa jotakin ihan muuta kuin matkapostausta Writerilla. Suihkun jälkeen alkaa pakkaus ja huh, tavarat mahtuvat hyvin laukkuihin. Vielä on tilaa pienille viimehetken ostoksillekin, jos sellaisia löytyy. Huilin huoneessa siihen saakka, että huone täytyy luovuttaa. Edessä on aika pitkä päivä. Tai vuorokausi.

Suuntaan vielä tutustumaan Paddingtonin juna-asemaan, koska kuten aiemmin on jo käynyt ilmi, rakastan juna-asemia. The Paddington Bear Shop vetää puoleensa ja alan etsiä matkalaukkuun kiinnitettävä tagia johon voi raapustaa oman osoitteen. Löytyy pakkaus, jossa on niin tagi kuin passinsuojakannetkin, nice. Molemmat onkin ollut tarkoitus hankkia ja nyt ne ovat osuvasti Paddington aiheiset, niitä käyttäessäni muistan varmasti aina tämän ensimmäisen reissuni, jonka tein yksin.
Costasta kahvia. Ja bongaan Millie's Cookies kojun! Ei ne keksit, mutta näitä saman ketjun paikkoja oli myös Maltalla. Pakko ottaa kuva!

Suuntaan metrotunneleihin ja siinä kävellessä päätän lähteä vielä käväisemään Notting Hillissä. Alunperin olin ajatellut olla käymättä siellä tällä kertaa, mutta kun kerran on aikaa eikä mikään muukaan kohde nyt kiinnosta ylitse muiden.

Portobello road löytyy helposti vanhasta muistista, voi kun saisin asua tuossa turkoosissa asumuksessa! Katua alaspäin kävellessäni huomaan seisovan the Humming Birds konditorian edessä. Miten olinkaan unohtanut kesällä ystävän luona kyseisen firman kakkukirjaa selatessani, että tuolla haluan käydä! Kyllä, ainakin suurimmalla osalla päätöksistä tuntuu olevan jokin tarkoitus. Astun sisään söpöön konditoriaan ja ostan kahvia sekä turkoosikuorrutteisen vaniljanmakuisen kuppikakun. Jatkan matkaani katua alaspäin aina Portobello squarelle saakka jossa nautin evääni. Sormia jäätää ja takki saa kevyen sokerikuorrutteen, mutta elämä on ihanaa ja korvaa nuo pienet säröt. Syötyäni lähden kävelemään takaisin metrolle ja suuntaan jo Victorian juna-asemalle. Teen pakolliset kirjaostokset ja tuhlaan samalla viimeisiä puntia. Pakko ostaa myös hieman Cadburyn suklaata. Koitan selata ilmaisen wifin tur in facebookia, vaihtelevalla menestyksellä.

Gatwick express on helppo löytää ja päätän siirtyä hengailemaan lentokentälle. Koska minulla on printattu junalippu jo valmiina kaikki sujuu kuin tanssi ja pian istun jo junassa. Tällä kertaa näkyy myös ohi vilisevät maisemat ja kylläpä on erinäköistä ja mielenkiintoisen näköistä. Seuraavalle Lontoon reissulle ohjelmassa on ehdottomasti kurkistus Itä Lontooseen!

Gatwickin lentokentällä pääsen tekemään check in:in saman tien Norwegianin tiskillä. Turvatarkastuksessa piippaa (taaaaas) joten kengät pois ja tarkempaan syyniin. Hitsi, että kopeloija tällä kertaa olikin nainen. Lentokenttä on viihtyisä ja sieltä löytyy istumapaikkoja ja evästelypaikkoja vaikka kuinka. Testaankin ensimmäistä kertaa Pret:in tarjontaa ja käytän liki viimeiset punnat sinne. Muutama kolmioleipä, mehua, viinirypäleitä, vettä... riittää eväät Suomeen saakka! Viereiseltä WHSmithiltä bongaan vihdoinkin suussa poksuvaa suklaata, jota olen etsiskellyt reissun aikana joka kaupasta. Mahtavaa, tulee niin lapsuus ja suussa ritisevä vaaleanpunakuorrutteinen jäätelö mieleen! Syötyäni leipää on pakko avata yksi kallisarvoisista suklaapatukoista ja antaa poksua. Kirjaa lukiessa aika kuluu kuin siivillä ja allekirjoittaneen hiippaillessa tsekkaamaan lähtöportin numeroa onkin boarding jo alkanut.

Lento sujuu nopeasti, silmiä lepuuttaen ja musiikkia kuunnellen. Pian ollaan jo Suomessa. Käsimatkatavaroiden kanssa matkustamisen isoin etu on se, ettei tavaroita tarvitse odotella. Eikä tule haalittua reissusta ihan turhaa tavaraa jolle ei ole edes tilaa. Laukussa eikä kotona. Suomen päässä sitten sinne Starbucksiin ja hiukan juustokakkua naamaan kera kahvin. Että jaksaa valvoa. Ja jaksaahan sitä. Tässä istun, kello on 1:30. En todellakaan ole yksin vaan ympärilläni istuu (ja nukkuu) muitakin.

Mutta, mitä jäi reissusta käteen. Paljon uutta tietoa minusta itsestäni.
  - uskallan
  - pärjään
  - en pelkää
Uusia kokemuksia, paljon valokuvia, muistoja, tuntemuksia, halu matkustella enemmän.
Ainakin nuo. Ja ne sisältävät niin paljon muuta. Reissussa oli hyvä olla, mutta kyllä kotiinkin on ihana palata. Muutama tunti vielä ja sitten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti