lauantai 14. helmikuuta 2015

Rakkaus

Niin siitä  r a k k a u d e s t a . . .
ja ehkä hieman parisuhteestakin.
Kun aihetta on nyt tullut pohdittua viimeaikoina omasta näkökulmasta ja joidenkin elettyjen vuosien kokemuksen kautta, niin tehdään vielä kertana kiellon päälle neljäs  P o s i t i i v i s u u s  päivitys. Aiheena rakkaus on tietenkin siellä kärkipäässä, kun positiivisia asioita listataan.

Rakastuminen ja ihastuminen... mun mielestäni nämä kaksi kaverusta on ihan liian helppo sekoittaa toisiinsa. Itse en usko rakkauteen ensi silmäyksellä, enkä vielä toisellakaan. En myöskään ole sitä tyyppiä, että edes ihastuisin tulenpalavasti heti toisen tavattuani. Kuvailisin ainakin omalla kohdallani asian niin, että ensin herää kiinnostus toista ihmistä kohtaan ja sitä seuraa tykästyminen. Ihastuminen on vasta kolmas askel ja kun hyvin käy, mukaan astuu rakkaus. Joka tapauksessa, nämä kaikki neljä tunnetilaa ovat mahtavia jo itsessään.

Kiinnostus voi herätä monella eri tavalla, mutta kyllähän se on vaan sanottava, että vastakkaisen osapuolen ulkoisella habituksella on paljon merkitystä. Eikä se tarkoita, että toinen olisi satumaisen kaunis tai komea, vaan sitä että toisessa on se jokin, mikä saa kiinnostuksen heräämään. Sanonta "kauneus on katsojan silmissä" pitänee hyvinkin paikkansa tässä kohtaa. Ja kun kiinnostus on herätetty, on samalla viritetty uteliaisuus tutustua toiseen paremmin.

Se kutitteleva tunne, kun kiinnostus kehittyy tykästymiseksi, on varmasti aina yhtä ihana, eikä tähän ole matkaa juuri mitään. Pää on vähän pyörällä ja maailmassa enemmän väriä ja sykettä kuin ennen. Toinen viipyilee mielessä aika useinkin. Vatsassa parveilee perhosia ja hymyilyttää koko ajan. Olo on hieman levoton, hyvällä tavalla. Ja tässä kohtaa, astuu kuvaan myös ystävämme aika. Jos aikaa ei ole, jutun vieminen eteenpäin on enemmän kuin haasteellista. Eikä se tarkoita sitä, että joka päivä täytyisi tavata, vaan sitä että kun tavataan niin ei ole kiire vaan on oikeasti aikaa olla yhdessä ja tutustua.

Tykästymisen syventyessä ihastumiseksi tunnetila voimistuu ja syttyy myös muita tunteita kuin tähtiä taivaalle. Kiintymys alkaa nostaa päätään, sitä miettii miten voisi toista ilahduttaa. Saattaa ajatella aikaa jo eteenpäin, koska on niin hyvä olla että tottakai sitä haluaa nähdä toisen siinä vierellä myös tulevaisuudessakin. Ikävä painaa kevyesti rintakehässä, kun toista ei ole nähnyt hetkeen. Ja kun toisen tapaa, sydän heittää kuperkeikkaa ja aivot lähettävät pieniä impulsseja jotka saavat koko kropan kihelmöimään. Olotila on myös vähän niinkuin muistisairaalla, asioita unohtuu ja tulee ehkä tehtyä normaalia enemmän hassuja asioita.

Jos ystävyys vaatii aikaa niin sitä vaatii myös rakkaus, mun mielestäni huomattavasti enemmän. Koska ennenkuin voi oikeasti tietää ihastumisen syventyneen rakkaudeksi, on toinen tunnettava jo aika hyvin. Ja olen myös sitä mieltä, että oma rakas on hän, josta on myös tuleva paras ystävä. Ja se kaikki, mitä rakkaudesta mahdollisesti seuraa omalle elämälle; yhteenmuutto, asunto, velkataakka, lapset jne, eihän tähän rumbaan ainakaan enää näin vuosien myötä viisastuneina lähdetä hetken mielijohteesta, ihastumisen voimalla, eikö niin. Joten siksikin tarvitaan sitä aikaa, että tiedetään vihdoinkin löytäneemme sen henkilön jonka kanssa rypistyä yhdessä ja joka varmasti seisoo siinä rinnalla parhaan ystävän kunniapaikalla hamaan maailmantappiin saakka.

Kun sitten päästään sinne rakkauden satamaan, ei siellä minun mielestäni räisky ilotulitukset tai räjähtele kunnialaukaukset vaan siellä on vastassa rauha, luottamus, tasa-arvo, kunnioitus, kiintymys ja ystävyys. Jos minulta kysytään, nämä ovat kestävän parisuhteen peruskallio. Ihastus kulkee edelleen rakkauden rinnalla, välillä kevyemmin ja toisinaan voimakkaammin. Nimittäin mielestäni se, että ihastuu omaan kumppaniinsa uudelleen ja uudelleen on toimivan parisuhteen suola. Jos jokin edellämainituista puuttuu tai katoaa, alkaa korttitalo notkua ja on vaarassa romahtaa. Tämä on se kohta, missä tehdään sitä paljon puhuttua työtä parisuhteen eteen. Vaikka arki on kiireistä, järjestetään yhteistä aikaa. Tehdään myös niitä arkisia asioita yhdessä. Puhutaan niin että suuta kuivaa. Ja todella puhutaan, myös muustakin kuin "Hei kulta, miten päivä meni?" "Ihan hyvin, samaa rataa kuin ennen." Onhan se toiseen tutustuminen kaikesta huolimatta kuitenkin matka, joka jatkuu läpi elämän. Otetaan toinen huomioon omaan elämään nähden, sillä vaikka parisuhteessa todella tärkeää onkin se, ettei eletä symbioosissa vaan molemmilla on myös omat menonsa, on myös tärkeää sisällyttää toinen siihen omaan elämään ja huomioida kumppani näitä omia menoja suunnitellessa.
Parisuhde tuskin on aina ruusuilla tanssimista vaikka sen perusta olisikin vahva. Välillä on niin tasaista, että sitä luulisi olevansa Pohjanmaan lakeuksilla. Mutta toisaalta siihen kuuluvat myös ne ruusun pienet piikit, jotka hieman pistävät, kun ruusuun tarttuu väärällä tavalla. Pistos saa aikaan pientä pintaväreilyä, mutta siltikään rakkauden ruusun piikkien ei kuulu  k o s k a a n  raadella. Siksi rakkauteen ei kuulu mustasukkaisuus, kateus, epäluulo ja viha. Koskaan. Millään tasolla. Sillä nämä jos mitkä tukahduttavat rakkauden.

Summa summarum, vuorossa rakkauden diagnoosi; Se alkaa sydämen ylimääräisenä lyöntinä, josta kehittyy pian kevyt eteislepatus. Ihastuksen rytmihäiriö johtaa itse Rakkauteen, joka on kuin sydänkäyrä; välillä tasaista viivaa maustettuna ihastuksen pienillä huipuilla.
Joten tässä, tämä on se mitä minä haluan. Ja rakkaat murut ja murmelit, samaa toivon teille, joilla ei sitä vielä ole ja onnekkaita olette te, jotka olette sen jo löytäneet 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti