tiistai 9. kesäkuuta 2015

Mitä sanoisin ...

Mitä sanoisin...

... 6 vuotiaalle Jonnalle ...
Rakas lapsi, tiedän ettei sinulla ole helppoa, tiedän ettet elä ihan tavallista ja turvattua lapsuutta, mutta jaksa uskoa ja luottaa siihen, että asiat kyllä järjestyvät parhain päin. Nämä vuodet kuitenkin antavat lopulta perustan sille, kuka tulet olemaan kolmenkymmenen vuoden kuluttua ja nyt, kun katson täältä sinne menneisyyteen, uskon että kaikella on varmasti ollut tarkoituksensa ja minä en olisi minä ilman sinua, 6 vuotiasta Jonnaa.

... 16 vuotiaalle Jonnalle ...
Nuori neito, olet suuren ja hämmentävän ratkaisun äärellä, varmasti pelottaa, mutta sinulla on vain tämä yksi elämä ja nyt jos koskaan on aika irtautua ja nähdä, kuinka omat siipesi kantavat. Sillä ne kantavat ja eräänä päivänä nostavat sinut huikeaan lentoon. Se on sanottava, että tulet vielä elämään läpi muutaman hankalamman vuoden, mutta selviät noistakin vuosista kyllä, voin luvata. Älä jännitä kaikkea niin paljon äläkä ole niin epävarma itsestäsi, sillä olet ihan yhtä arvokas kuin muutkin.

... 26 vuotiaalle Jonnalle ...
Nuori äiti, älä murehdi sitä ettet vieläkään tiedä mikä sinusta tulee isona, nauti tästä ajasta, jonka saat hoitaa ja kasvattaa omia lapsiasi, koska töitä ehdit kyllä tehdä myöhemminkin ja se oma alakin sieltä löytyy, kun aika on oikea. Älä myöskään huoli, vaikka nyt tuntuu sille, että olet aika yksin suhteellisen kaukana vanhasta tukiverkostostasi. Tulet vielä huomaamaan, että uusi tukiverkosto rakentuu ympärillesi ajallaan, maltahan vain odottaa niin näet.

... 36 vuotiaalle Jonnalle ...
Näethän, kaikki on järjestynyt mitä parhaimmin ja elät tällä hetkellä mahtavaa aikaa. Nyt, kun olet löytänyt itsesi, älä katoa uudelleen äläkä anna kenenkään muun haalistaa sinua. Pidä tiukasti kiinni niistä, jotka ovat sinulle tärkeitä. Naura, rakasta ja rutista läpi koko lopun elämäsi. Ja muista, vaikka meillä onkin vain tämä yksi elämä, niin sitä eletään täysillä joka ikinen päivä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti