lauantai 24. lokakuuta 2015

Mistä puhun, kun puhun kirjoittamisesta

Istut sohvalla, mutta oletkin monen sadan kilometrin päässä ajatuksissasi. Et huomannut lähteneesi, ennenkuin olit jo poissa. Sanat muodostavat kuin rytmejä päässäsi, pyrkien ulos keinolla millä hyvänsä. Tekstinpätkiä ilmaantuu mieleesi kuin uusia ystäviä, järjestäytyen lauseiksi, riveiksi ja kappaleiksi, kirjaimet valmiina kuin tinasotilaat kirjoitettavaksi, jos vain ehdit. Liian usein joudut toteamaan, ettet malttanut tai vain uskaltanut istua alas ja vuotaa ajatuksiasi, tarinoitasi ja tunteitasi ulos itsestäsi. Ne kerääntyvät sisällesi, myllertävät mieltäsi pyörremyrskyn lailla pakahduttaen sinua sydänjuuriasi myöten. Jäytäen sisintäsi niin kauan, kunnes joudut antautumaan niille viimeistään yön pimeinä ja hiljaisina tunteina, kun istut itseksesi vailla mitään muuta. Olet varmasti huomannut ennenkin palosi tätä ainutlaatuista asiaa kohtaan, et vain ole rohjennut vihkiytyä sille kokonaan. Etsiä omaa ääntäsi. Niin, tiedät kyllä, että siinä on polku, jolle sinun pitää lähteä. Kampitat itsesi epäröinnilläsi kerta toisensa jälkeen, keksit uusia tekosyitä tiellesi, unohdat keskeneräiset tekstisi luonnoksiksi, hukkaat arvokasta aikaasi epäolennaisuuksiin. Mutta tässä ja nyt, palanneena omalle sohvallesi sieltä jostakin kaukaa, lupaat itsellesi jatkaa tuolla seikkailuntäytteisellä road tripilla, jolle olet jo varovasti, mutta määrätietoisesti hivuttautunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti